Kirkkoniemi, miten sinulle käy?

Minun Sääminkini

Ja sinne hautuumaan puolelle ette sitten mee pellaamaan!!!! Minä olin pieni silloin,ala-asteella Kirkkoniemen vanhassa puukoulussa.Oli alkamassa liikuntatunti,meidän piti pelata jalkapalloa,opettava Veikko Makkonen karjaisi sieltä ikkunasta kiellon ettei sinne pyhälle puolelle.En minä ennen sitä huutoa tiennyt se pyhää aluetta on.Silloin opin.
Kävin kouluni loppuun.Jotenkin minä,ajauduin haudankaivajaksi,niiden lukuisten kesätöitteni kautta.Opin tykkäämään hautausmaasta,siitä,mikä monia kuin kammoksuttaa.Opin sitä arvostamaan...Arvostamaan niin paljon että aloin omilla ajoillani hoitamaan niitä vanhoja,niitä,joita ei kukaan ei enää hoitanut.Niitä unohdettuja. Minua jotenkin hävetti oman seurakuntani puolesta ettei sekään niitä mitenkään arvostanut.Antoi niiden rappeutua,niiden hävitä.Oman paikkakuntansa historiaa...
Tein ensimmäisenä vuotenani töitäni Talvisalossa.Kunnostin niitä kaupungin puolen,ja niitä sääminkiläisiä...Seuraavana vuotena,menin sinne,sille paikalle,jonka lapsena pyhäksi opin.Sillä paikalla,ruoste haisi...Kaikki rautaiset muistomerkit,rappeutuneina,aitaukset maan alla osittain piilossa,hajonneina...Rautaristit,kaikki ruosteen peitossa,joistain ristien teksteistä löytyi rippeitä vanhoista kultauksista,siitä entisestä loistostaan.Katkenneet rautaristit oli viety tapuliin...Yksi risti sieltä,luovutettiin eroavalle kirkkovaltuutetulle...Yritin saada sitä takaisin,ei antanut...Minun piti tehdä kopioristi...
Hautakivet,ei niistä oikein tekstejä nähnyt,niiden sammalten alta.Yksi kivi oli siellä kaatuneena...En tiedä montako vuotta jo oli ollut? Aloin tehdä taikojani.Tuoda entiseen asuunsa niitä kaikkien hylkäämiä.Rautaristit kunnostin,muutaman kirjaimellisesti kaivoin maan alta,takaisin ihmisten muistettavaksi.Rauta-aitaukset entisöin,osan kahteenkin kertaan,taitoni kehittyessä.Siellä niiden nyt hyvä olla on...
Fabritius-hautakammio,se oli sortumaisillaan.Kammion alapuoleiset seinät olivat sortuneet sisään...Kunnostin.Tein puukkopärekaton sen peltikaton tilalle minkä seurakunta oli sille sen suojaksi laittanut.Peltikatto,ei se sille sopinut...
Sen jälkeen keksin tehdä uudestaan Kolis-kammion...Se purettiin 1957 kun kukaan ei halunnut sitä kunnostaa.Minä halusin...Halusin tehdä taas katon niiden vainajien päälle,mitä siellä lepäävät.Olen sen jälkeen joka kevät tervannut ne katot.Olen tervannut,koska pelkään,että minun jälkeeni kukaan ei niitä hoida.

Halusin myöskin,kyllä halusin,tehdä muistomerkin kaikille niille n.30000 vainajalle jotka siellä nurmen alla ovat.Niille,joiden puiset muistomerkit,sieltä iäksi hävinneet.Ja heidän muistonsa...
Tein viirimuistomerkin.Ne unohdetut...Niitä nyt taas muistettiin...
Kirkkoniemi.Se minun Sääminkini on.Minulle pyhä. Rakkaaksi minulle tullut.Siellä ollessani,en tunne yhtään pahoja ajatuksia,pahoja tunteita.Kaikki paha,mitä ulkopuolella on,siellä ollessain poissa on. 

Kirkkoniemi!!! Miten sinulle sitten käy???
Kun suojelijas,joskus poistuu...

Marko Ruuskanen